Viljakkalan kirkko, sijaitseva Ylöjärvellä, on ainutlaatuinen esimerkki suomalaisesta kirkkorakennuksesta. Sen historia on pitkä ja monitahoinen, ja se tarjoaa ikkunaan menneisyyteen kautta arkkitehtuurin, materiaalien ja ajankohdan. Tämä artikkeli tutkii Viljakkalan kirkon kiehtovaa tarinaa rakenteestaan hautausmaahan.
Vaikka tiedot Viljakkalan kirkosta ovat olleet monin paikoin puutteellisia, on selvää, että se on ainutlaatuinen monimuotoisuutensa ansiosta. Se esittelee sekä 1800-luvun rakennustekniikkaa että 1900-luvun korjauksia ja lisäyksiä. Tämä antaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella suomalaisen kirkkorakentamisen kehitystä.
Viljakkalan kirkko on vuodelta 1843, ja se on erinomainen esimerkki empiirityylisten kirkkorakennusten ominaisuuksista. Sen suunnitteluun osallistuivat Anton Wilhelm Arppe ja Carl Ludvig Engel. Alkuperäisen kirkon rakentamiseen osallistui myös Herman Nyberg. Kuten monet 1800-luvun kirkkorakennukset, se on tehty puusta. Se on päätytornillinen pitkäkirkko, jossa on satulakatto ja lautaholvi. Eteinen ja sakaristo ovat pitkien sivujen erillisenä osana, mikä tuo ainutlaatuisen rakenteellisen piirteen.
Kirkon ulkoverhouksen on tehty useaan kertaan, ja 1850-luvun ja 1930-luvun väliset muutokset ovat konkreettinen esimerkki ajanjaksojen vaikutuksista. Tornin korotus 1870-luvulla ja tornin kupupääte 1930-luvulla antavat lisäyksiä kirkon historiaan. Tämänkaltaisia detaljityön muutoksia on mielenkiintoista seurata ajan myötä, ja se osoittaa arkkitehtuurin dynaamista luonnetta.
Sisustus ja taide
Viljakkalan kirkon sisätilojen korjaus vuonna 1888 osoittaa huolellisuutta ja halua säilyttää kirkon koristeellinen ja toiminnallinen arvo. Siellä on myös korostavia elementtejä, kuten 1937 valmistunut urut Kangasalan urkutehtaalta. Alttaritaulu “Ristiinnaulittu”, Felix Frangin teos vuodelta 1896, on vaikuttava esine, joka kertoo uskonnollisesta taiteesta ja sen yhteydestä kirkkoon.
Sisätilat eivät ole vain rakenne, vaan ne ovat myös paikka, jossa ihmiset kohtaavat ja aistivat uskontoa. Kuten monissa kirkoissa, myös Viljakkalan kirkon sisustus on kertomus ajan ja taiteilijoiden yhteisvaikutuksesta. Esimerkiksi urut edustavat tiettyä teknologista ja taiteellista tasoa kyseisessä historiallisessa hetkessä.
Viljakkalan kirkon hautausmaa on tärkeä osa kirkon kokonaisuutta. Se jakautuu “vanhaan” ja “uuteen” puoleen, ja kirkkokuja erottaa ne toisistaan. Hautausmaa tarjoaa silminnäköisen kuvan ihmisistä, jotka kirkon yhteydessä eläivät, ja hautakivit on ainutlaatuisia kertomuksia. Hautausmaa toimii myös eräänlaisena ajanlaajennuksena, joka kietoo menneisyyden nykyisyyteen.
Hautausmaa ei ole vain leposija, vaan se on myös paikka, jossa ihmiset voivat muistella ja pohtia elämää sekä kuolemaa. Kirkkokuja on tärkeä elementti, joka erottaa ja yhdistää eri osioita. Se on näkökulma, joka yhdistää kirkko ja hautausmaa harmonisesti. Se tuo yhteen ihmiset, jotka ovat menneisyydessä ja nykyisyyden.
Yhteenveto
Viljakkalan kirkko on Ylöjärven kiehtova historiallinen monumentti. Sen rakenne, suunnittelu ja koristelu ovat kertomuksia eri aikakausista, uskonnosta ja taiteesta. Kirkon hautausmaa ja ympäröivä alue tarjoavat lisätietoja ja kertomuksia, joista voimme oppia. Vaikka Viljakkalan kirkon historiaa täydentävät tiedot olisivat hyödyllisiä, se on jo nyt esimerkki suomalaisesta kirkkorakentamisesta.
Viljakkalan kirkon rakennustiedot
Rakennusvuosi: 1843
Suunnittelijat: Anton Wilhelm Arppe ja Carl Ludvig Engel
Rakennusmateriaali: Puu
Tyylisuunta: Empiire
Kirkkotyyppi: Päätytornillinen pitkäkirkko
Kattomuoto: Satulakatto
Sisäkatto: Lautaholvi
Eteinen & sakaristo: Pitkien sivujen erillisenä osana
Ulkoverhous: Ladottu 1854, nykyinen 1930
Tornin korotus: 1878
Tornin kupupääte: 1930
Sisätilojen korjaus: 1888
Urut: 1937, Kangasalan urkutehdas
Alttaritaulu: “Ristiinnaulittu”, Felix Frang (1896)
Hautausmaa: Viljakkalan kirkon hautausmaa, “vanha” ja “uusi” puoli.
