Suomenkielinen Raamattu, varsinkin sen 1933 painos (KR38), on tuttu ja rakastettu monille. Mutta tiedätkö, että tämä tuttu versio on vain osa pitkästä ja monimutkaisesta suomennostyön historiasta?
Vanha käännös, eli Vanha kirkkoraamattu (1776), on olennainen osa tätä perinnettä. Se ei ole Raamatun ensimmäinen suomenkielinen versio, vaan perustuu monien vuosien aikana kertyneeseen suomennos työhön. Suomenkielisen Raamatun historia on rikkaampi kuin mitä moni uskoo.
Agricolan alkuaikojen suomennokset
Raamatun suomennoksen historia alkoi jo 1500-luvulla. Mikael Agricola, Suomen luterilaisen kirkon avainhenkilö, käänsi uuden ja vanhan testamentin. Tämä oli merkittävä askel kohti suomenkielistä Raamattua. Agricolan suomennokset ovat pohjana useille myöhemmille suomennoksille.
Agricolan työ oli perusta, jonka päälle myöhemmät sukupolvet rakensivat. Uuden ja vanhan testamentin suomennokset olivat vaihe vaiheelta yhä tarkempia ja täsmällisempiä.
1642 painos ja sen merkitys
Vuonna 1642 julkaistu painos oli tärkeä askel eteenpäin. Se edusti jo korjattua ja tarkistettua versiota Agricolan alkuperäisestä työstä. Tämän painoksen merkitys oli suuri, sillä se oli edelleen pohjana monille myöhemmille Raamatun käännöksille.
Tämän painoksen tarkastelu paljastaa, kuinka pitkä ja monimutkainen prosessi Raamatun suomennosten tekeminen oli. Jokainen painos oli oikeastaan edellisen painoksen parannusta ja korjausta.
Vanhan kirkkoraamatun (1776) merkitys
Vanha kirkkoraamattu, 1776 painos oli olennainen askel Raamatun suomennoksen kehityksessä. Se oli korjattu ja muokattu versio 1642 painoksesta. Tämä korjattiin ja edelleen tarkastettiin painos on kiistaton osa Suomen kirkon ja kielen historiaa.
Esimerkiksi, Vanha kirkkoraamattu esitti Raamatun tekstiä uudessa valossa, omaan aikaansa sopeutettuna. Tekstin mukainen kieli on toisinaan erilainen kuin nykyinen kieli, mutta se antaa meille ainutlaatuisen näkökulman, kuinka teksti on ymmärretty eri aikoina.
KR38 ja sen suhde aiempaan työhön
KR38 (1933) ei ole Raamatun ensimmäinen suomenkielinen käännös. Se on osa pitkäaikaista työtä, joka ulottuu Agricolan aikoihin. Tämä on tärkeää ymmärtää, koska se antaa meille kuvan Raamatun suomennosten kehityksestä ja perinnöstä Suomessa.
Esimerkiksi, KR38:ssa käytetään uudempia kielitieteellisiä menetelmiä ja tarkistetaan tekstiä tarkasti, mutta se edelleen perustuu aiempaan työhön. Kuten edellä on todettu, jokainen uusi suomennos pohjautuu edelleen aiempiin, joilla on pitkä ja monipuolinen historia.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Raamatun vanha käännös, kuten Vanha kirkkoraamattu, on erittäin tärkeä osa Suomen Raamatun historiaa, ja se on avain ymmärtämään KR38:n ja muiden suomenkielisen Raamatun versioiden taustaa.
Mikä on KR38 Raamattu?
KR38 on vuonna 1933 julkaistu suomenkielinen Raamatun käännös. Se ei ole ensimmäinen suomenkielinen Raamatun käännös, vaan perustuu aiempaan ja laajempaan suomennostyöhön, mukaan lukien 1776 Vanhan kirkkoraamatun korjattu painos.
Mikä on Vanha kirkkoraamattu?
Vanha kirkkoraamattu, usein myös Bibliana tunnettu, on vuonna 1776 julkaistu korjattu painos, joka on tärkeä osa suomenkielisen Raamatun pitkää historiaa. Se pohjautuu 1642 julkaistun suomennoksen korjauksiin ja muokkauksiin.
Mistä 1776 ja 1642 Raamatun käännökset ovat peräisin?
Ne pohjautuvat osittain 1500-luvulla julkaistuihin Agricolan suomennoksiin Uudesta ja Vanhasta testamentista.
