Nuijamaan kirkko, ainutlaatuinen puinen pitkäkirkko, on paljon enemmän kuin vain rakennus. Se on kertomus uskosta, yhteisöstä ja jälleenrakennuksesta sodan jälkeen. Rakennuksen historia ja arkkitehtuuri ovat kiehtovia ja kertovat tarinan suomalaisesta kirkkotaiteesta.
Nuijamaan kirkon tarina alkaa jo 1800-luvulta, jolloin ensimmäinen kirkko rakennettiin vuonna 1887. Se oli tärkeä osa Viipurin maaseurakuntaa. Kuitenkin, kuten moni muukin tärkeä rakennus, se kohtasi kohtalokkaan koettelemuksen. Jatkosodan alussa, vuonna 1941, se tuhoutui täydellisesti palon uhriksi. Tämä oli syvä isku niin kirkon kuin lähiseudunkin yhteisölle. Tämä tragedian kokemus asetti perustan uuden kirkon rakentumiseen.
Jälleenrakennuksen alku ja ainutlaatuinen suunnittelu
Kirkon jälleenrakentaminen oli talkootyönä, mikä kertoo yhteisön sitoutumisesta. Se ei ollut pelkkää rakentamista, vaan yhteisöllinen ponnistus. Tarja Salmio-Toiviainen ja Esko Toiviainen toimivat kirkon suunnittelijoina ja heidän arkkitehtuurinsa on upea esimerkki ajan hengestä. Heidän suunnittelunsa otettiin huomioon aikaisempi kirkko, mutta uudistus toi mukanaan uusia ominaisuuksia ja ratkaisuja.
Uusi kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1948. Se oli ensimmäinen sota-ajan jälkeinen kirkko ja se edusti uutta alkua. Kirkon pinta-ala oli noin 200 neliömetriä, ja siinä oli istumapaikkoja 320. Se oli tärkeä paikka, joka tarjosi paikkaa kokoontuvalle yhteisölle.
Kirkon ainutlaatuiset ominaisuudet ja sisustus
Nuijamaan kirkon rakenteessa on useita kiehtovia ominaisuuksia. Esimerkiksi kuusi Cremona-kaarta tukee seinien painoa. Tämä antoi kirkolle kauniin mutta ennen kaikkea toimivan rakenteen. Katto on jyrkkäharjainen ja antaa kirkolle tunnistettavan ulkonäön. Sisustus on ruskeaksi petsattujen lautojen ansiosta lämmin ja kodikas. Se tarjoaa rauhalliset ja keskittyneet tilat hartaudelle.
Alttaritoiminta on suorakulmainen sakasti, klassinen malli. Alttariveistos, Armas Tirrosen veistos Ristiltä, on tärkeä osa kirkon sisustusta. Se lisää kirkon taiteelliseen arvostukseen merkittävästi. Vaikka kellot ovat peräisin jopa 1752:sta, niiden paikka, erillinen kellotapuli, on omaa luokkaansa. Kellotapuli on kivijalustalla ja paanutettu välikatto koristaa sitä. Nämä yksityiskohdat kertovat tarinaa historian virtauksesta ja ajan kulusta.
Vuonna 1967 kirkko sai uudet korjaukset, jotka vahvistivat sen rakenteita ja varmistivat sen kestävyyden tulevaisuudessa. Vuonna 1970 Hans Heinrichin valmistamat 12-äänikertaiset urut asennettiin kirkkoon. Ne ovat tärkeä osa kirkon musiikillista perintöä. Ne toimivat elävien palveluiden merkkinä ja varmasti tarjoavat kauniin taustan kohtaamiselle.
Valitettavasti, 2000-luvulla kirkon historia sai uuden, surullisen luvun. Vuonna 2018 vanhat urut korvattiin sähköisillä virtuaaliuruilla. Tänä päivänä, vuonna 2022, Nuijamaan kirkko sai taas iskun, kun se sytytettiin tuleen kesäkuussa. Onneksi vauriot jäivät ulkoseinään, ja kirkon sisätiloista on suurelta osin onnistuttu säilyttämään alkuperäinen muoto. Tämä onkin hyvä esimerkki siitä, kuinka arvokkaita ja merkityksellisiä nämä rakennukset ovat. Ne ovat paljon enemmän kuin vain kiviä ja puuta, ne ovat paikkoja, jotka muistuttavat yhteisön historiasta ja tulevaisuudesta.
Nuijamaan kirkon FAQ
Rakennus: Puinen, torniton pitkäkirkko. Suunniteltu arkkitehdit Tarja Salmio-Toiviainen ja Esko Toiviainen. Rakennusaika 1947-1948. Talkootyönä toteutettu.
Koko: Noin 200 neliömetriä, 320 istumapaikkaa. Kuusi Cremona-kaarta seinien tukena. Jyrkkäharjainen katto.
Sisustus: Ruskeaksi petsattu lauta. Suorakulmainen sakasti alttarissa, Armas Tirrosen veistos “Ristiltä” alttarilla (1948). Erillinen kivijalustalla oleva kellotapuli, paanutettu välikatto. 12-äänikertaiset Hans Heinrichin urut (1970) sähköisillä virtuaaliuruilla korvattu 2018.
Historia: Ensimmäinen kirkko 1887, Viipurin maaseurakunnan osana. Paloi jatkosodan alussa 1941. Uudelleenrakennettu 1947-1948. Korjattu 1967. Tuleen sytytetty 2022, vauriot ulkoseinään.
Muita tietoja: Kellot vuosilta 1752. Sankarihaudan muistomerkki kirkkoa lähellä.
